Aivot menivät ihan lukkoon kaukalo-/kantopussi yhdistelmän kanssa, joten ompelimpa taas tämmöisen keittiöpyyhkeen. Siinä ommellessa muistin viimeksi eilen polttaneeni sormeni, kun patalaput alkavat olemaan keittiössä parhaat päivänsä nähneitä, pari semmoista siis ompeluun myös. Mutta nämä rätit... Ei minuun ei nyt iskenyt mikään huippuekoisti (eikä huippuegoisti) vaan yksinkertainen pyhä-sylvi-oivallus. Läträsin tapani mukaan vessassa veden kanssa ja sitähän sitten oli vähän kaikkialla ympäriinsä. Kun ei sattunut olemaan mitään "oikeaa" rättiä käsillä ja käsipyyhettä en viitsinyt ottaa, niin otin tasolta sitten niitä kestotalouspaperi/naamanpyyhkimis rättejä käsiini. Hitsi! Nehän imi vedet vauhdilla! Kävin sitä sitten miettimään, että meillä keittiössä kaatuu milloin mitäkin ruokapöydälle ja ennen kuin sellaisen keittiön sieniliinan saa katseltua, jotta imisi jotain, niin yleensä se pöydälle kaatunut on jo lattialla. Ei muuta kuin jälleen näitä tuttuja pyyhkeitä pilkkomaan ja sen verran piti taas "elvistellä", että pätkät vinonauhaa lenkeiksi. Näillä on muuten sitten nopeaa ja kätevää pyyhkiä ruoka- tai tiskipöytä. Ja kun pari kertaa on pyyhitty, niin rätti pesukoneeseen ja ei haise hapan maito tiskirätissä keittiössä! Tämä tuskin nyt mikään uusi oivallus oli maailman laajuisesti, mutta ahaa elämys minulle.