Alakerran isoimman makuuhuoneen, eli anopin aikaisen olohuoneen, remontti on edennyt niin, että kokonaan villoja myöten purettu seinä on uudelleen eristetty ja levytetty. Iso oviaukko on saatu pienennettyä ja kaikki uudelleen levytetyt pinnat ovat saaneet maalia tai tapettia. Sen verran onni potki päähän, että yksi kolmesta tapettirullasta oli eri painoerää ja seinässä näkyy nyt pieni väriero, toivottavasti auringonvalo tasoittaa aikaa myöten väriä. En nyt jaksa ottaa suurta stressiä asiasta vaikka tiedän asian häiritsevän minua nyt ja suunnilleen ikuisesti. Ne kuuluisat listathan tietenkin vielä puuttuu, mies kyllä meinasi tänänn hakea ne, jotta saisi ne maalattua ja joskus sitten paikoilleen... Joskus sitten.

Viikonlopun aikana veljeni ja mieheni kantoivat kaikki tavaramme yläkerrasta alas ja siinä samalla tietenkin anopin tavarat alhaalta ylös. Anoppi on asunut tässä talossa 42 ja puoli vuotta, mitään huonekaluja jne ei ole koskaan heitetty pois, arvannette, että sohviakin oli neljä kannettavana (yhden anoppi heitti pois, tai antoi luvan viedä navetalle säilöön), pöytiä pojat kantoivat myöskin neljä, kaksi odottaa vielä alhaalla täynnä kirjoja.

Laitan tuosta olohuoneen muutos makuuhuoneeksi remontista teille kuvia, kunhan saan sen verran laatikoita purettua, että kuvia kehtaan ottaa. Ja toisaalta saan kameran haettua autosta, jonne se jäi "sairaalalaukun" kanssa perjantain pitemmän reissun jäljiltä (kannan laukkua kaikelta varalta jo mukana pitemmillä reissuilla miehen ollessa töissä, jos vaikka pitää lähteä synnyttämään niin ei tarvi sitten kenenkään erikseen lähteä hakemaan laukkua, meillä kun matkaa sairaalalle on 65km ja kauppareissut suuntautuu puoleen väliin tuota matkaa)