Niin... Karkasihan se mopo sitten hiljalleen käsistä, kun sairaalassa ultrassa kätilö kertoi, että "lähdetään nyt siitä, että en minä ainakaan pippeliä näe...". Eli tyttöä vahvasti veikkais meille syksylä saapuvaksi. Kahden pojan äitinä olen nyt sitten vetreyttänyt sormiani ja selaillut lehtiä läpi, mekkoja pitää päästä ompelemaan. Ihan hirveästi en kuitenkaan ole vielä riehaantunut, suurimmat vaaleanpunaiset röyhelö unelmat saanevat meidän perheessä jäädä syrjään suosiolla. Tässä kuitenkin mökin vanhoista verhoista ja nauhapurkkien sisällöistä pikaommeltu mekko. Tähän ei aikaa kulunut kuin ajatuksen verran, suurin tuska lienee noiden kanttien ompelu, se ei vaan minulta tuollaiseen pieneen olkain kohtaan onnistu nätisti.

Ja pitihän yksi tuollainen kaupan muovi henkarikin tyttömäiseksi päällystää...